AkiRuotsala itse asiassa.

Kuntien selviytymisopas 2020-luvulle

  • Kuntien selviytymisopas 2020-luvulle

 

Suomalaiset kunnat ovat olleet melkoisessa mankelissa viimeiset 10 vuotta. PARAS-hankkeesta lähtien kuntien roolia, lukumäärää ja tehtäviä on pohdittu oikein urakalla. Liikkeelle on laitettu toinen toistaan kattavampia uudistuksia, joiden suuruus hintalapusta puhumattakaan on edelleen vain arvailujen varassa. On kuntalain kokonaisuudistusta, SOTE-uudistusta, kuntarakennelakia, valtionosuusuudistuksia ja monia lainsäädäntöhankkeita jotka välillisesti vaikuttavat kuntien tehtäväkuormaan. Uudistukset ovat sikäli tervetulleita, että viimeinen suuri kuntakentän uudistuminen nähtiin vuonna 1975 silloisessa kuntalain uudistamisen yhteydessä. Kehityksellä on perusteensa. Maailma on mennyt eteenpäin: teknologia on kehittynyt, ihmisten elintottumukset ovat muuttuneet, väestön kehitys on lähtenyt laskemaan, maailmasta on tullut globaalimpi, talouden muutokset ovat nopeampia ja kaupungistuminen on kiihtynyt.

Suomalaisen lainsäädännön ja valtiomuodon eräs omintakeisimmista asioista on kunnallinen itsemääräämisoikeus ja kuntien vahva asema. Suomeksi sanottuna meillä on totuttu hoitamaan asioita mahdollisimman lähellä ihmistä, siellä missä paikalliset tarpeet on osattu parhaiten huomioida: kunnissa. Tämä käytäntö eroaa huomattavasti monista eurooppalaisista valtioista. Esimerkiksi Viron ketterää järjestelmää on Suomessa ihailtu, siellä kuntien asema on lähinnä valtionhallinnon paikallistoimijan virka, jossa ylhäältä tulevat määräykset otetaan käyttöön sellaisenaan. Ruotsissa puolestaan alueelliset toimijat saavat kasvavaa vastuuta kuntien ja valtion välissä. Suomessa puolestaan kunnilla on huomattavasti enemmän toimivaltaa määritellä, miten tehtävänsä hoitavat. Näihin päiviin asti.

PARAS-lainsäädännön myötä kunnat saivat ensimmäiset väestömäärään peilattavat velvoitteensa perustason terveydenhoidon järjestämisen osalta. Tuolloin syntyivät nämä yli 20 000 asukkaan ”kustannustehokkaat” byrokratiakoneistot, joilla pyrittiin selviämään matalan tason Sotepalveluista. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt riittävän. Itsekin sain olla mukana kevään 2011 hallitusneuvotteluissa avustajan roolissa, jossa Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin mahtipontisesti:  ”Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.”

No, vahvat peruskunnat jäi perustamatta, mutta kuntakentälle jäi iso liuta kranaattikammoisia virkamiehiä ja kuntapäättäjiä, paljon juotuja kokouskahveja, hyväksyttyjä matkalaskuja, sekä hyllymetreittäin erilaista selvitysmateriaalia vahvoista peruskunnista. Ongelmat jäivät silti ratkaisematta. Hieman avoimeksi jäänyttä hallitusohjelmatekstiä alettiin soveltamaan suomalaiselle kuntakentälle epätyypilliseen agressiiviseen tapaan ylhäältä alas. Ja hieman odotetusti parlamentaarinen demokratia näytti voimansa maakuntien ja opposition vastustuksen kaataessa norsunluutornin uudistuksineen ryminällä.

Kuntatalouden sakkaamista ei siis saatu oikenemaan ja nyt syntyvän sotemallin hintalappua kunnille odotellaan kylmä hiki otsalla eri puolilla Suomenniemeä. Jännän äärellä oleminen on saanut monet kunnan tosissaan miettimään kuntaliitoksia naapureidensa kanssa ja siltä osin kuntarakenneuudistus jatkuu omalla painollaan.

Matkalla ehdittiin silti määritellä pakkoliitoskriteereitä ja kriisikuntakriteereitä, jotka kaikki kuopattiin parlamentaarisen sotesovun jälkimainingeissa ja suunnitelmat pakattiin kuntaministeri Henna Virkkusen mukana brysselinkoneeseen. Hetkinen. Pakattiinko sittenkään?

Ei pakattu. Itse asiassa kriisikuntakriteerit hyväksyttiin jo keskustalaisen kuntaministeri Tapani Töllin allekirjoituksella maaliskuussa 2011. Valtioneuvoston asetus (2011/2) kunnan talouden tunnuslukujen eräistä raja-arvoista, 2 §:

”Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 a §:ssä tarkoitetut raja-arvot alittuvat, jos kunnan tilinpäätöksen mukainen taseen kertynyt alijäämä asukasta kohti oli viimeisessä selvityksen käynnistämistä edeltäneessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä vähintään 1 000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa.

Raja-arvot alittuvat myös jos edellä 1 momentissa tarkoitettujen kunnan tilinpäätösten mukaan kunnan taloudessa täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

1) kunnan vuosikate on ilman kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 30 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraisen valtionosuuden korotusta negatiivinen;

2) kunnan tuloveroveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien kuntien painotettu keskimääräinen tuloveroveroprosentti;

3) asukasta kohti laskettu kunnan lainamäärä ylittää kaikkien kuntien keskimääräisen lainmäärän vähintään 50 prosentilla;

4) kunnan taseessa on kertynyttä alijäämää;

5) kunnan omavaraisuusaste on alle 50 prosenttia; sekä

6) kunnan suhteellinen velkaantuminen on vähintään 50 prosenttia.”

Mistä kriisikuntakriteereissä, tai kriisikunnassa on kysymys? Kyse on kunnasta jonka talous on epätasapainossa. Kriisikunnan kriteerit perustuvat lakiin jonka tarkkailua hoitaa valtiovarainministeriö. Kunnan päädyttyä kriisikunnaksi, valtiovarainministeriön nimeämä työryhmä valmistelee sille talouden tasapainottamisohjelman, joka käytännössä tarkoittaa säästöjä. Pahimmassa tapauksessa valtioneuvosto voi myös liittää kunnan toiseen. Näin onkin tänä vuonna tapahtunut ensimmäistä kertaa historiassa Lavian ja Tarvasjoen pakkoliitoksissa kun, kun valtioneuvosto käytti oikeuttaan yhdistää kriisikunta toiseen kuntaan vastoin kunnan (Pori, Lavia, Lieto) tahtoa.

Millä tavalla sitten kunta voi tässä taloudellisessa tilanteessa onnistua säilyttämään itsenäisyytensä? Vastaus on yksinkertainen: välttämällä ns. Kreikan ja Lavian tien hoitamalla talous kuntoon ajoissa, valmistautumalla tulevaisuuteen ja huolehtimalla kunnan ammattitaitoisesta johtamisesta.

Nyt kun Suomen kunnissa valmistellaan ensi vuoden talousarviota kaikkien kuntapäättäjien ja valistuneiden kuntalaisten on hyvä tarkistaa oman kunnan tilanne suhteessa kriisikuntakriteereihin. Onko kuntasi vuosikate postiivinen (tulos+poistot)? Onko kuntasi tuloveroprosentti yli maan painotetun keskiarvon 20,0%? Onko kunnallasi lainaa yli 3830/asukas? (tämä ei ole välttämättä huolestuttavaa, mikäli asut väestömäärältään kasvavassa kunnassa ja veloille löytyy maksajia) Onko kuntasi taseessa kertyneitä alijäämiä? Onko kuntasi omavaraisuusaste alle 50% ja onko kuntasi velkaantunut suhteellisesti yli 50% (tämä tunnusluku kertoo kuinka suuri osuus kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisinmaksuun).

Näillä selkeillä mittareilla pääset arvioimaan oman kuntasi taloudellisia edellytyksiä säilyä itsenäisenä myös jatkossa.

Lisäksi kannattaa tarkistaa oman kuntasi tilanne valtionosuusuudistuksessa. Moni kunta menettää 5 vuoden siirtymäajan aikana satoja euroja asukasta kohden vuotuisia valtionosuuksia. Tästä voit tarkistaa, oletko saajan vai menettäjän puolella.

Lisäksi kaavaillun soteratkaisun hintalappu on vielä auki, mutta se tulee varmasti vaikuttamaan kuntien sote-kustannusten kehitykseen. Nyt tiedetään vain, että kuntien maksuosuudet perustuvat asukaslukuun sekä väestön ikään ja sairastavuuteen. Ongelmana on, että koska sairaanhoitopiirien kustannustasossa on ollut suuria alueellisia vaihteluita ja nyt alueita yhdistämällä kustannukset tasataan yhdistyvien alueiden kesken, aiemmin kustannustehokkaasti palveluitaan hoitaneiden sairaanhoitopiirien alueelle kaatuu maksettavaksi liittyvien alueiden palvelutasoa. Esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella olevien kuntien asukasperusteinen kustannus noussee, koska uuden Länsi-Suomen Sote-alueen muiden sairaanhoitopiirien (Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa) asukasperusteiset kustannukset ovat olleet merkittävästi alempia. Kun uusia yhdenmukaisia hintoja määritellään, kustannustehokkaita alueita lyödään ja löysemmän talouden alueilla saadaan helpotuksia. Kustannukset korreloivat vieläpä niin, että ne maakunnat, jotka menettävät myös valtionosuusuudistuksessa, ovat menettäjiä myös Sote-ratkaisussa.

Aina myös jotain hyvääkin. Uudistuvan kuntalakiesityksen 12§:ssa on mainittu erityinen kuntatalousohjelman käyttöönotto ministeriöissä ja muissa valtion alaisissa tulosyksiköissä. Suunnitelman mukaan kuntatalousohjelmalla on tarkoitus arvioida ministeriötasolla kootusti kunkin päätöksen ja lainsäädäntöhankkeen vaikutukset kuntatalouteen. Tämä uudistus toteutuessaan on tervetullut, sillä kunnat ovat olleet helisemässä velvoittavan tehtävätaakan alla, joka lisääntyy vuosittain eri lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä. Mainittakoon, että vuodesta 2003 lähtien kuntien lakisääteiset tehtävät ovat lisääntyneet yli miljardilla eurolla. Siis tervetullut uudistus.

Summa summarum: Kuntatalouden muutos on merkittävä ja uskoakseni pysyvä. Faktaa on se, että valtio on viimeaikaisilla päätöksillään tiukentanut otettaan kunnista, vaikkei se hallitusohjelmatekstiä tulkiten ollut alkuperäinen tarkoitus. Vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta voidaan löytää päätöksille perusteita (mikäli tuovat säästöjä), mutta kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta päätökset ovat olleet harmillisia. Edelleen mielenkiintoinen kysymys on: mihin kuntien valta (esim. SOTE-uudistuksen jälkeen) siirtyy? Toivottavasti se ei päädy valvomattomalle ja kasvottomalle virkamieselimelle, joina esimerkiksi ELY-keskusten kehittyminen on nähty kuntalaisten näkökulmasta.

Tämän raapustukseni tarkoituksena on ollut arvioida kuntakentän tämänhetkistä tilannetta ja avata joitain sen keskeisiä teemoja. Toivottavasti tämä saa edelleen stimuloida monen nuoren kuntapäättäjän innostumaan kuntapäätöksenteosta ja kuntien puolestapuhujana. Vaikka moni päätös on kaventanutkin sitä hiekkalaatikkoa, jolla kuntatoimijat telmivät, kunnassa tehdään edelleen ne keskeiset kuntalaisten hyvinvointiin liittyvät päätökset muun muassa koulutuksen, vapaa-ajan, tekniikan ja kulttuurin alueilla.  

Aki Ruotsala

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat